Oli aikamoinen viikonloppu. Yksi lapsuusvuosien idoleistani toimintatähti legenda Jean Claude Van Damme oli sunnuntaina Brysselissä Anderlechtissa hänen patsaansa julkistamis tilaisuudessa. Paikalla oli 3000 ihmistä, tuntui kuin itse presidentti oli tulossa paikalle. Enkä ihmettele, Belgia on sen verran pieni maa ja miten tunnetuksi tähdeksi Jean Claude pääsi maailmalla on uskomaton saavutus ja ehdottomasti suuri ylpeydenaihe belgialaisille. Paikalla oli lehdistö tietenkin ja kun Van Dammen auto saapui Queenin "We are the Champions" alkoi soimaan. Kameralle en onnistunut tallentamaan paljon materiaalia, koska ihmisiä oli niin paljon ja kaikilla oli kamerat ylhäällä. sain kuitenkin lopussa tallennettua hienon puheen lopussa.
Oli hieno päivä, eikä vieläkään pysty uskomaan, että todistin tätä livenä! Huvittavaa, koska ennen kuin tulin Brysseliin , vitsailin että näen Van Dammen täällä ja mitä tapahtui minä näin! Patsas on todella hieno muuten!
Alla pari videota jota kuvasin.
Tässä sitten olisi virallinen uutisvideo tapahtumasta:
Ei voi olla totta
Viime Launtaina menin suihkuun, ja ihmettelin miksi vesi ei ollut yhtä lämmin kuin aina. Tunnin päästä menin alas ja yksi vakituisista asukkaista kertoi minulle, että talosta on mennyt lämpö ja lämmin vesi. Miksi? Koska polttaaine on loppunut talosta, eikä Vuokranantaja ole tajunnut tarkistaa tilannetta aikavälein. Sellaisia summia maksetaan kämpistä ja vuokranantaja kohtelee meitä kuin paskaa. Ei mitään kiirettä asian korjaamiseen eikä mitään anteeksipyyntöä, me joudutaan lähettelemään sähköposteja eikä meille edes vastata. Ihmiset ovat vihaisia ja haluavat puhua asiasta, mutta miten saamme vuokranantajan paikalle? Sunnuntai illan kunniaksi meni vielä sähköt poikki talosta, onneksi tiedän missä kellarissa on kytkimet, kytkin sähköt takaisin päälle, virtakoneet päästelee sellaisia ääniä alhaalla että huhhuh, oli sellainen fiilis, että kohta räjähtää koko kellari. Mutta saimme maanantaina lämmöt takaisin eli kaikki on hyvin, mutta ihmiset muistavat....
Amsterdam!
Huomenna lähden kahden kaverin kanssa Amsterdamiin, viime kerrasta on liian pitkä aika. Mitä tapahtuu kun amerikkalainen, brittiläinen ja suomalainen lähtevät Dameihin? Sen saamme nähdä....En voi uskoa, että huomenna on jo Marraskuu! Kyllä aika rientää nopeasti, sillä tavalla se elämä kulkee: yhtäkkiä heräät ja olet 60-vuotias! See ya!
Jälleen kerran täällä! Syyskuussa kirjoitin niin vähän, että on pakko tässä kuussa panostaa sitten. Viime viikonloppu oli jotain, käytiin Salsa baarissa perjantaina. Oli noloa, espanjalaiset ovat hyviä siinä. Onneks kukaan ei kuvannut! Yritin parhaani, mutta mun juttu on klubit. Seuraavana päivänä tietenkin käytiin tyttöjen kanssa Fusessa, jossa oli DJ Talent night. Oli ihan jees bileet. Tuli jälleen kerran tanssittua kaloreita ennätysmäärä. Jos vaan tytöt olisivat muistaneet ostaa lipun niin ei tarvitsisi kävellä kotiin klo 6 aamulla.
Maanantai alkoi liian nopesti taas! Mutta päivät menevät suurella nopeudella eteenpäin, ei edes muista mitä teki minä päivänä. Joka päivä sataa, mut en ainakaan tarvitse talvitakkia niinku Suomessa tällä hetkellä?
Problemo
Meidän keittiöongelmaan on viimeinkin puututtu, vuokranantaja kävi paikan päällä katsomassa, eikä hän tykännyt näkemästään. Juhlat ovat tästä lähtien kielletty ja jopa keittiö uhataann sulkea joka yö! Tällaista osasi odottaa, joku tyri niin kaikki kärsivät. Ihmiset eivät osaa käyttäytyä niin tällaista tapahtuu sitten...
Harmi, ettei enää pysty järjestämään juhlia, koska mä todella nautin niistä alkuaikoina. Pystyi hyvin tutustumaan uusiin ihmisiin. Tekisi mieli mukiloida se ihminen, joka on tämän aiheuttanut.
Olen myös päättänyt lopettaa tupakoinnin kokonaan (jopa viikonloppuisin). Ei vaan enää kurkku kestä, maanantaisin aina kurkku kipeänä, hengenahdistusta ja yskin erittäin paljon! Not worth it!
Van Damme or Amsterdam?
Tällä viikolla pitäis lähteä Amsterdamiin, mutta sitten luin facebookista Jean Claude Van Dammen sivulla, että hän on tulossa sunnuntaina Anderlechtiin (30 min matka metrolla) esittelemään patsasta itsestään. Tämä on ehdottomasti unelmieni täyttymys, nähdä lapsuus idolini livenä! Jos lähen Amsterdamiin, en ehdi takaisin sunnuntaina mennä katsomaan Van Dammea. Joten näyttää että jään Brysseliin, vaikka Amsterdam reissu olisi tosi jees! But its Muscles from Brussels! Katsotaan miten käy, pitää muistaa tyhjentää muistikortti, sillä aion ikuistaa paljon materiaalia itselleni muistoksi! Elämä on täynnä valintoja!
Eilen ovelleni saapui tällainen yllätys:
Nice huh? Että sellaista, seuraavassa blogissa sit kerron miten Jean Claude Van Dammen esiintyminen meni kuvamateriaalin kera!
On jo lokakuu. Aika menee tosi nopeasti. Päivät alkavat ja loppuvat. Uusia ihmisiä on saapunut taloon. Me ollaan kuin yksi iso perhe, oikeastaan me ollaan perhe paitsi jotkut antisosiaaliset syrjäytyneet friikit. Kaksi hyvää tyyppiä ovat jo valitettavasti lähteneet. Muistan yhteisiä hetkiä lämmöllä ja toivon että tapaamme vielä. Viikonloput menevät juhliessa mukavassa seurassa. Viime viikonloppu... huhhuh mitä meininkiä.
Positiivinen elämänmuutos
Kyllä täällä on hauskaa, en muista milloin viimeksi olen nauttinut elämästä näin paljon. Täällä minulla ei ole samanlaisia ylellisyyksiä kuten iso kämppä, iso TV, sohva ja jenkkisänky, mutta olen onnellisempi elämästä kuin Suomessa. En tietenkään dissaa Suomea, sanoin vain, että elämänmuutos on tehnyt hyvää. Alkaa kaduttamaan erittäin paljon, että en nuorempana uskaltanut lähteä yksin ulkomaille. "Ei ole mun juttu" mä aina sanoin, mutta tähän on just mun juttu! Kun kuunteleen muiden Erasmus tarinoita, niin tekisi mieli lyödä päätä seinään kun en käyttänyt tällaisia tilaisuuksia hyväkseni. Miten parempi elämäni nyt olisi jos olisin 21-vuotiaana lähtenyt ulkomaille opiskelemaan enkä haaskamaan aikaani. No ei voi mitään, minulla on aikaa vielä, hyvä, että olen sielultani nuori. Olen jo alkanut miettimään tulevaisuutta ja millä tavalla voisin jäädä ulkomaille. Jos jatkan opiskelua, niin en todellakaan jatka sitä Suomessa. Kuinka monessa eri paikassa voisia asua ja kuinka monta eri ihmistä voisin tavata, uskomatonta!
Kaupunki tuntuu omalta, huvittavaa sillä olen asunut vasta reilun puolitoista kuukautta täällä, mutta viihdyn täällä enemmän kuin Helsingissä. Ihmisiä on ympärillä koko ajan, aina löytyy tekemistä. Kaikki klubit mihin menee on aina täyteen pakattuja ja aina on hyvä meno. Kaikki tuntuu siistimmältä täällä, jopa meno tylsään duunipaikkaan ja ruokakaupassa käynti. Englanti kieli tuntuu jo omalta. Elämä on muuttunut rutiiniksi. Se sujuu niin luontevasti ja ajattelen jopa englanniksi.Olisi helpompaa kirjoittaa tätä blogia englanniksi kuin suomeksi. Jos vaan kehittäisin saman ranskan kielelle... Yllättävästi
Negatiivista...
Onko kaikki aina ruusuilla tanssimista? Ei todellakaan! Meidän talossa on ollut keittiöongela. Meillä on iso mukava keittiö, jossa me vietetään aikaa syöden ja seurustellen. Mutta kaikki ihmiset eivät osaa siivota. On ollut sellaisia sotkuja monta päivää, että huhuh! On varoiteltu ja puhuttu, mutta talossa on joitakin ihmisiä jotka ovat suoraan sanottuja sikoja. Ei mitään tapoja, en tiedä onko äiti ja isä aina tehneet kaikki puolesta, kun ei asia suju. Nyt ollaan saatu varoitus siivojalta, jonka vastuulla tiskit ei ole: se on 50 euron sakko ens kerralla kun keittiö on sodan jäljiltä, nice huh? Se on yksi huono puoli kun on paljon erilaisia ihmisiä yhdessä: kaikilla on eri tavat ja omatunto erilainen. Sitten vielä mun kännykkä otettiin kun olin tulossa klubilta kotiin, onneksi sain tekijät kiinni.....
Juhliminen part....
On Juhlittu, eikä meno näytä hiljentyvän. Klubit on auki aamuun asti, niin mahtavaa! Aamulla voit mennä metrolla kotiin, Helsingissä klubi sulkeutuu 3:30 niin mene sit jonottamaan yödösää.... Täällä se homma pelaa erittäin hyvin, yökaupat on auki joka puolella, niin monta eri mestaa mihin mennä.
Ainoa miinus puoli on, se että en voi juhlia arkipäivinä, muuten en pysyis kärryillä "vaativassa toimistotyössä". Löysin tosi siistin klubin nimeltä "Fuse" se on elektronisen muusikin paikka, jossa ovat käyneet monet hyvät dj:t kuten Joris Voorn. Samanlainen meno kuin Helsingin Venuessa, mutta 100 x parempi vaan. Kyl sellaiseen paikkaan voi jonottaa vähän aikaa. Sitä ihmisten määrää ja musiikkia! Kyl tuli tanssittua viime Launtaina. Huh, kyllä aion käydä joka viikonloppu siellä. Ei voi olla Brysselissä siistimpää klubia. 6 tunnin päästä alkaa viikonloppu!
Kyllä aika on mennyt erittäin nopeasti. Viikonloput tietenkin aina kiitävät ohitse. Sit on taas maanantai....
Olen pyrkinyt avartman kuvaani Brysselistä ja käydä monessa eri mestassa. Aikaa tuntuu olevan liian vähän. Ei ehdi käydä kaikkialla, vaikka haluaisi.
15 minuutin päässä sijaitsee turistikeskus Grand Place.Siellä on lukemattomia kauppoja, ravintoloita ja pubeja. Yöllä paikka on täpötäynnä ihmisiä. On myös varottava, koska taskuvarkaita on erittäin paljon täällä. Viime launtaina todistin, miten tytöltä oli varastettu kännykkä klubilla. Tähän asti minulle ei ole tapahtunut vielä mitään. Olen ollut myös yksin yöllä liikenteessä, ei ehkä ihan viisasta, mutta...
Launtai-illalla kaverin kans käveltiin turkkilaisen alueen läpi, missä kuulemma on välienselvittelyitä ja jonne ei pitäis mennä. Kyllähän vähän kuumotti, kun ainut valkoinen jätkä yöllä sellaisella alueella, mutta oli se tavallaan aika jännittävää. Tyhmää mutta siistii. You know what I mean?
Lyheyssä ajassa olen tavannut lukemattomia ihmisiä, kaikkein nimiä en edes muista. Yhteiset bileet on jotain niin unohtumatonta! Ei voi olla siistimpää menoo! Viime launtai oltiin asuntolassa juhlimassa ja isolla porukalla lähdettiin City Clubiin! Oli aivan mieletön fiilis, paikka täpötäynnä ja menevää musiikkia. Oli vauhdikas ja energeninen ilta!
Taloon on alkanut vähitellen muuttaa ihmisiä. Kaikkialta päin maailmaa ihmisiä tulee taloon: Unkari, Australia, Yhdysvallat, Englanti, Saksa, Hollanti. On todella siistii istua keittiössä illalla monikulttuuristen ihmisten kanssa. Erilaisten ihmisten tarinat ja heidän taustansa kiehtoo minua. Kaikki me ollaan täällä yhdessä nyt. Talossa on pari sellaista tyyppiä, jotka pysyttelevä't omissa oloissaan, mikä mielestä on surullista ja säälittävää... Sinulla on mainio tilaisuus tutustua erilaisiin ihmisiin ja sinä hiivit kuin hiiri talossa, etkä edes viitsi moikata. What is wrong with you? No joo, ei pakolla, annetaan heidän vaan olla. Tähän asti olen ainoa pohjoismaalainen talossa. Mulle on alkanut tulla suomen kielen kanssa ongelmia, kun käytän englantia niin paljon. Ranskan kieltä pitää ehdottomasti kehittää, onneksi talossa on mukavia ranskalaisia tyttöjä...
Töissä alkaa mennä paremmin ja olen itse hoitanut yksittäisvarauksia. Aika menee paljon nopeammin kun teet töitä, koneella istuminen on korkean luokan painajaista. Pakko myöntää kaikki työpäivät eivät ole olleet niin mukavia. Oppiminen ei ole aina kivaa ja helppoa. Varsinkin kun alkaa tekee jotain asiaa itsenäisesti niin siinä helposti tulee vähän stressiä, koska oma tyriminen saattaa maksaa firmalle asiakkaan ja rahaa. usean varauksnen hoitaminen samaan aikaan on erittäin vaikeata. Haluan keskittyä yhteen asian kunnolla ja hoitaa sen. Kun keskityt kolmeen varaukseen, teet helposti jonkun virheen. Sitten se on kiva näyttää ohjaajalle...Se ei ole leikin asia. Nyt on kiireellinen sesonki meneillään, niin katson kauhulla kun ihmiset hoitavat monta kymmentä ryhmävarausta samaan aikaan. Se on vasta pelottavaa! Mutta ajan kanssa kehittyy.
Jee, että sellaista. Meno paranee ja ihmismäärät kasvaa. Kaupunki tulee tutummaksi koko ajan. Hienoa, suunta voi olla vai ylöspäin!
Saapumisen jälkeen alkoi kaupunkiin tutustuminen. Onneksi oli hyviä kavereita, jotka antoivat hyviä vinkkejä. Asia joka eniten kiinnosti minua, oli: missä on lähin kuntosali? Siihen vastauksen sain yhdeltä työntekijältä, onnekseni se sijaitsee parin minuutin kävelymatkan päässä itse toimistosta!
Matkustus asia oli tietenkin erittäin tärkeä, ei yhtä tärkeä kuin kuntosali, mutta tärkeä kuitenkin. Yhden suuntainen kertalippu maksaa 2,50 euroa, tajusin heti, että minun pitää ostaa joku kausikortti! No way maksan 5 euroa päivässä 5 kk kuukauden ajan, sehän olisi hulluutta. Kävin metroaseman Bootik asemalla, joka on julkisen liikenne piste. STIB on Brysselin HKL, täällä kausikortissa pitää olla passikuva ja syntmäaika. Sain korttiin uuden nimen: Partik. Ostin 2kk kausikortin, joka maksoi 98,00 euroa, sillä voin matkustaa kaikkialla ilman huolen häivää.
Sitten alkoi se matkustaminen ja käveleminen ympäri kaupunkia. Ensimmäiset 3 päivää olivat niin kuumia, oli aivan tuskaa olla ulkona ja varsinkin ratikassa. Scancomingin toimisto oli hyvin piilotettu, ei voi muuta sanoa. Pitkään pähkäilin missä se voisi olla, kuuman ja hikisen päivän päätteeksi löysin sen. Löysin siistin City 2 nimisen ostoskeskuksen, joka sijaitsee 10 min kävelymatkan päässä asuntolasta. Siellä on muuan muassa Sports Direct urheilukauppa, jossa laadukkaat urheiluvaatteet saa erittäin edullisesti. Puhuin asuntolan tytön kanssa ja hän sanoi, että Brysselissä on huono valikoima vaatteita, joo mitä mä kävelin niin Brysselissä niitä riittää. Törmäsin vahingossa UGC elokuvateatterin ja erotiikka myymälöihin, joihin en mennyt...
Metron ulkonäöstä en pidä, tumman keltainen ja harmaa sisustus ja himmeä valaistus, alkaa ihan ahdistaa. Kyllä Suomen metrosysteemi on paljon mielteisempi! Vielä on hahmottamista miten metro toimii, on 3 eri linjaa tähän asti olen käyttänyt vain yhtä. Näinpähän se ensimmäinen viikko meni. Seuraava projekti on erittäin tärkeä minulle: Löydä hyvät klubit!
Ensimmäinen työpäivä oli jännittävä. Soitin summeria ja kerroin kuka olin. Päästyäni sisälle siellä minua vastassa oli Matthias paikallinen työntekijä. Hän esitteli paikan minulle, yllätyin miten pieni toimisto loppujen lopuksi olin. Se oli neliön kokoinen hyvin sisustettu asunto. Tulin liian aikaisin (mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään) joten toimistossa ei ollut muita. Hetken kuluttua paikalle ilmestyi ruotsalainen työharjoittelija Victor ja suomalainen työntekijä Tiina. Kaikki vaikuttivat mukavilta ja työilmapiiri oli mielekäs.
"Experience is the name every one gives to their mistakes"- Oscar Wilde
Kertaheitolla tuli niin paljon informaatiota, että meinasin seota. Ei tarvitse varmaan sanoa, mutta ensimmäiset työpäivät olivat kauheita ajatellen sitä muistettavien asioiden määrää. Syksy on kiireistä aikaa, joten työntekijöiden työtahti oli iso.Alussa tunsin itseni taakaksi muille, koska minua piti opettaa, kaikilla oli monta varausta samaan aikaan tekeillä, eikä aina ollut aikaa opastaa. Vaikka koulussa käytiin Amadeus ja hotellivaraus järjestelmät läpi, minulle Tourplan varausohjelma oli painajainen käyttää alussa. Kesäloma teki tehtävänsä. Unohtelin asioita, ja olin kömpelö järjestelmän kanssa. Päivän loppupuolella minulla oli alakuloisuus x 10. Tuli niin tietoa paljon yhdellä kerralla, että kauhuissani mietin miten pystyn oppimaan tämän kaiken tässä ajassa. Mutta yritin pitää mielen yllä ja hoin itselleni "everything is possible" mantraa, kyllä minä aion hallita tämän vielä! Tein muistiinpanoja kaikista asioista, niistä on paljon apua eikä tarvitse aina kysyä muilta neuvoa. Joka päivä opin jotain uutta ja halusin tehdä uusia asioita ja toistaa niitä mahdollismman usein. Näin oppisin tehokkaammin ja samalla oma mielenkiinto pysyisi yllä. Sitäpaitsi Facebook on blokattu, niin mitä muutakaan tekisin?
töiden touhussa
Its ok now
Perjantaina minulla oli jo itsevarmempi olo ja tunsin, että olin osa tiimiä, enkä sen ulkopuolella. Otin pari varausta ja selviydyin niist. Ylpeänä voin sanoa, että hoidin laskutusta ja niiden skannaamista ulkomaille, bookkamista, hotelleihin yhteydenpitoa. Minulla oli tietenkin hyvä opettaja Matthias, joka valvoi minun tekemisiä aina kun ehti. Viikon alussa olin ihan pihalla, mutta nyt minulla on jonkinlainen kuva muodostunut mielessäni. Seuraavasta viikosta tulee sujuvampi ja helpompi, ainakin uskon...Tästä suunta voi olla vain ylöspäin!
Suoritan matkailuvirkailijan viimeistä rosiota. Tiesin jo opiskelun alkuvaiheessa, että suoritan työharjoitteluni ulkomailla. Olisi aivan hullua jättää tällainen tilaisuus kokematta kun kerran tarjotaan. Itse hakemisprosessi oi kasvattava kokemus, oli paljon hakijoita ja oli myytävä itseään parhaalla mahdollisella tavalla. Miksi minut pitäisi ottaa teille töihin? Siinä sai toden teolla parannellla omaa CV:tä. Barcelona oli ensimmäinen valinta, jonne halusin kovasti mutta sinne en päässyt. Minulla oli sydän särkyneenä Total Eclipse of a Heart meininki. En suostunut luovuttamaan,
päätin lähettää sähköpostia Brysselin Scancoming toimistoon. Ylläykseni sain sieltä erittäin positiivisen vastauksen. Ja näin sain työharjoittelupaikan Brysselistä Euroopan pääkaupungista!
Journey starts
Asunnon hankin etukäteen Lviimmo nimisestä sivustosta. Se oli ärsyttävä prosessi koska olen perfektionisti ja haluan hintalaatu ja sijainnin kohdalla parhaimman mahdollisen majapaikan. Launtai aamulla hyppäsin koneeseen ja siitä se matka alkoi! Saavuttuani Brysseliin olin pihalla kuin lumiukko. Brysselin lentokenttä oli kuin Ostoskeskus jossa on lentokenttä. Ulkona odotti yllätys...Oli kuulemma historiallisen kuuma +30! Minulla oli tietenkin päällä mustat vaatteet ja nahkatakki myös! Löysin itselleni taxin, taksikuski totesi "No credit cards, cash is king" tykkäsin jätkän meiningistä. Onneksi oli huima summa rahaa mukana niinkuin aina minulla on, koska olen erittäin rikas opiskelija.
Oikeanpuoleinen talo on minun :)
Jäin Rue Traversiere 23 rapun kohdalla. Minun piti tavata talon manageri klo 15:00 Belgiaan aikaan, aivan Belgiaan aikaan. Mihin aikaan minä tulin? Kolmen aikaan mutta Suomen aikaan. Eli tunti aikasemmin. Oli tuskaa odottaa paahteessa tavaroiden kanssa. Mietin hetken, että missä oikein olin, arabiväestöä kaikkialla ja arabimusiikkia. 20 minuutin kuluttua talon asukas Bernardo päästi minut sisälle odottamaan.
Tapasin Bellan talon isännöitisijän, huoneeni oli mukava ja edellinen asukas oli jättänyt keittiövälineet minulle. Thank you my friend!
Lets get the party started!
Tutustuin nopeasti useisiin ihmisiin ja pidin heistä välittömästi. Loppuillasta meillä oli erittäin hauska BBQ monikulttuuristen opiskelijoiden kanssa. Sain kuulla mielenkiintoista huumoria suomalaisuudesta ja kerroin myös omia näkemyksiä Suomesta. Oli hauskaa ja paljon mielenkiintoista video ja kuva materiaalia löytyy kyllä...
My new friends
Yöllä uupuneena en enää jaksanut lähteä keskustaan sen lisäksi olin niin likainen ja hikinen, että en mä nyt olisi kehdannut minnekkään ihmisten ilmoille lähteä. Otin kuuman suihkun ja menin nukkumaan.
Siinä oli mielenkiintoinen päiväni. Loppujen lopuksi kaikki meni erittäin sujuvasti: ihmiset olivat ystävällisiä minulle ja heti ekana päivänä pääsin tutustumaan moniin erilaisiin ihmisiin. Alussa vähän jännitti, koska olin yksin vieraassa maassa, mutta uuteen ympäristöön tottuu ja uskon, että 5 kk päästä minut pitää väkisin raahata täältä pois!
